Kirjoittaja jäähdyttelijä » Ti Tammi 15, 2008 14:27
No asiata jotain tietävänä voin ainakin Upon osalta valottaa miksi pärjättiin. 70-l vehkeet ratkasi paljon tai ainakin taito tehdä niitä. Silloin ei kaupan varusteilla ollut mitään jakoa.
Metallipuolen yrityksessä oli kaikki tarjolla. Siellä oli moni ukko enemmänkin "pilkinteko" puolella kuin muissa tehtävissä. Wallin Kale tilaili talon laskuun aineita ja valomossa tekivät uusia metalliseoksia. Ihatsun Alpo ja Jukon Pertti olivat pilkin viilailijoita. Kyllä niitä viilaili miltei joka ukko. Itekkin tein 80-l lopussa kesätöissä kaksi päivää pelkkiä pilkkejä.
Kaikki metallit ja niiden työstöön liittyvät laitteet oli kaikkien käytössä. Oli niklaamo jossa oli hyvät uittolaitteet hapolla ohennettiin koukkuja koska surviaista ei voinut kaupankoukuissa käyttää jne. Siellä pystyi myös pinnoittamaan pilkkejä.
Olivat muuten ketjumiehiä, koska morritapsi oli kielletty. Oksasen Pena oli joukon ensimmäinen "tapsimies". ja vieläpä loistava sellainen. Siellä oli samanlainen ydinporukka 70-l kuten LKV:lla sitten 80-l
Lisäksi Upolaiset aloitti tiukan treenaamisen ainakin SM-pilkkiin. Porukkaa oli paljon. Parhaimmillaan Lahden tehtailla 3000 työntekijää. Kilpailu oli kovaa ja se ruokki itseään. Junnuissakin piti taistella, jotta pääsi joukkueeseen. ja menestystä tuli... Avoimempaa se olisi voinut olla. Silloin oltiin niin pirun salamyhkäisiä.
Loppukaneettina voisi sanoa, että mikään firma ei ole niin paljon pilkinnälle työtunteina menettänyt kuin Upo, mutta kyllä sieltä menestystäkin tuli... vähän joka sarjoissa.
Rakennemuutos sitten tuli ja tappoi senkin seuran. Samoin kuin Rauma-Repolan ja varmaankin myös Tornan. Tehdasseurojen aika on siis ohi.
Siihen rytinän alkuun on sanottava, että LKV:ssäkin Karjalan pojat oli niitä alulle panevia voimia. Niin kuin aikalailla koko Lahdessa. Saimmehan me merkittävän osan evakoista. n. 12000 ihmistä. Käki, Ihatsu, Brander, Salopino jne. Listasta tulisi pitkä jos tässä alkaisi oikein historioitsemaan. Voidaan jatkaa tarinaa jossain vaiheessa.